Käytiin tänään reippailemassa San Franciscon pohjoispuolella Mount Tamalpaisin kansallispuistossa. Matkaa kertyi 7.3 mailia (11,7 km) ja korkeuseroa 1600 jalkaa (487 m). Reitti oli upea! Ei millään olis uskonut, että metsä on vielä tähän aikaan vuodesta niin kirkkaan vihreä! Berkeley on jotenkin jo niin syksyinen, lehdet ovat monissa puissa kellastuneet ja osa tippuneet. Tänään oli kaiken lisäksi superlämmin päivä, n. 17 astetta ja auringonpaisteessa tarkeni siis t-paitasillaan :). Terveisiä vain sinne Suomeen! :P
Reissulla tutustuin taas kahteen uuteen kaveriin: saksalaissuomalaiseen Kimmoon (mistä näitä suomalaisia oikein riittää?!?) ja sveitsiläiseen Michaeliin. Huvittavaa oli, että kun Michael tuli minua aamulla hakemaan, kävi ilmi, että hän asuu samalla kadulla kaksi taloa alempana :D. Hän asuu Alpha Chi Sigma Fraternityssä, eli "veljeskodissa". Paikka kuulostaa aivan taivaalliselta! 20 hengen porukka hoitaa yhdessä kauppareissut ja vaikka kukin saa laittaa listaan mitä haluaa niin kaapeista saa kuitenkin ottaa mitä tarvitsee. Porukalla on lisäksi ammattikokki, joka tulee laittamaan heille päivällistä joka ilta kuudelta. Kokilla on omat reseptit ja menut eli kenenkään ei tarvitse itse miettiä, että "mitä tänään syötäisiin". Mutta arvatkaas mitä, tässä tulee paras osa, asunto on siis all inclusive ja hinta vain $630 (~460€). Niin ja jos suostuu osallistumaan keittiön siivoukseen päivällisen jälkeen, vuokra on vain $530! Täysin hullua... Noh. On paikassa sentään yksi huono puoli (iso sellainen!), huone jaetaan toisen henkilön kanssa ja kylpyhuone kolmen muun kanssa. Huh. Onneksi en päätynyt asumaan mihinkään vastaavaan!
p.s. kuvia tulee myöhemmin...
27. marraskuuta 2011
26. marraskuuta 2011
Kiitollisuutta
Amerikkalaiset tykkäävät juhlia syksyllä: ensin oli Halloween lokakuun viimeisenä päivänä, toissapäivänä oli Thanksgiving ja kohta onkin jo joulu :). Mikäpäs siinä! Ei kai kukaan täysjärkinen ihminen kieltäydy, jos luvan kanssa saa ylensyödä mahdollisimman rasvaisia, suolaisia ja makeita ruokia, leivonnaisia ja karkkeja? Halloweenin valitettavasti missasin, mutta onneksi sain osallistua toiseen periamerikkalaiseen juhlaan - Kiitospäivään.
Sain tosiaan kutsun kämppiksen kaveriporukan Thanksgiving Feastiin, joka järjestettiin Brittin ja Gaben ihanassa pikku omakotitalossa. Päivällinen toteutettiin nyyttäriperiaatteella ja paikalle saapui lähes 20 henkeä kukin omine herkkuineen. Ruokailuhuone ja olohuone raivattiin muista huonekaluista ja keskelle kasattiin pitkä pöytä niin, että kaikki mahtuivat saman pöydän ääreen (ihme!). Pieni keittiö oli alkuillasta yhtä hulinaa kun kaikki valmistelivat ja viimeistelivät omia sapuskojaan. Tarjolla oli perinteinen kalkkuna (tietenkin!), kolmenlaista stuffingia (eli siis kalkkunan täytettä, jota EI siis laiteta kalkkunan sisään vaan paistetaan ja tarjoillaan erikseen.. leffoissa ja tv-sarjoissa huijataan!), kaksin kappalein green bean casserole (=papuja ja friteerattua sipulia), squash casserole (kurpitsalaatikko), tri-tip steak, ham (ihan kuin meidän joulukinkku), garlic mashed potatoes, pumpkin soup, stuffer mushrooms wrapped in bacon, buffalo chicken dip (kolmenlaista juustoa, kanaa ja chiliä tarjoiltuna tortillachipsien päällä), kolme(!) kpl pumpkin pie, pecan pie, taivaallinen suklaakakku ja minun tekemä lakkajäädyke. Kämppikseni kertoi, että ainakin yksi ruoka, mikä pöydästä puuttui oli candid yams, eli karamellisoidut baatatit/jamssit, joista tehdään jonkin sortin laatikko ja koko komeus koristellaan vaahtokarkeilla :D.
Ähkyynhän se oli pakko itsensä syödä. Erityisesti piirakat ja kakut olivat tämän herkkusuun mieleen :P. Oman jäädykkeen kanssa kävi vähän hassusti. Toin siis edellisellä Suomen reissulla lakkahillopurkin, josta taioin lakkajäädykkeen amerikkalaisten ihmeteltäväksi. Tarjoiluvaiheessa homman piti toimia niin, että kakku otetaan pakkasesta, vuoka kastetaan kuumassa vedessä ja kakku kipataan lautaselle. No, raanasta kuumaa vettä, vuoka sinne, kippaus, mitään ei tapahdu, n. 30min odottelua (ehkä se irtoaa itsekseen, kun sulaa ensin vähän... tai sitten ei), lisää kuumaa vettä, kippaus, mitään ei tapahdu... hmm. 15min lisää odottelua, veden keittäminen kattilassa (raanavesi ei vissiin ole tarpeeksi kuumaa), vuoan kastaminen lähes kiehuvaan veteen, kippaus lautaselle, ja volá, alla lopputulos :D
Noh, epämääräisestä ulkonäöstään huolimatta maku oli kuitenkin hyvä. Itseä kyllä vähän harmittaa (lue ärsyttää) nuo lakkojen siemenet. Tää olis aivan loistava ilman siemeniä :).
Illan aikana pääsin myös vähäksi aikaa DJ:ksi ja soittamaan porukalle vähän suomalaista musiikkia. Arvatkaas mikä biisi on sellainen, jonka kaikki tuntevat (mutta eivät tiedä, että se on Suomesta)? ... Daruden Sandstorm! Soittolistalle päätyivät myös mm. Nightwish ja Apulanta.. :).
- Letkeät pippalot hyvässä seurassa. Näitä lisää myös Suomeen! -
Sain tosiaan kutsun kämppiksen kaveriporukan Thanksgiving Feastiin, joka järjestettiin Brittin ja Gaben ihanassa pikku omakotitalossa. Päivällinen toteutettiin nyyttäriperiaatteella ja paikalle saapui lähes 20 henkeä kukin omine herkkuineen. Ruokailuhuone ja olohuone raivattiin muista huonekaluista ja keskelle kasattiin pitkä pöytä niin, että kaikki mahtuivat saman pöydän ääreen (ihme!). Pieni keittiö oli alkuillasta yhtä hulinaa kun kaikki valmistelivat ja viimeistelivät omia sapuskojaan. Tarjolla oli perinteinen kalkkuna (tietenkin!), kolmenlaista stuffingia (eli siis kalkkunan täytettä, jota EI siis laiteta kalkkunan sisään vaan paistetaan ja tarjoillaan erikseen.. leffoissa ja tv-sarjoissa huijataan!), kaksin kappalein green bean casserole (=papuja ja friteerattua sipulia), squash casserole (kurpitsalaatikko), tri-tip steak, ham (ihan kuin meidän joulukinkku), garlic mashed potatoes, pumpkin soup, stuffer mushrooms wrapped in bacon, buffalo chicken dip (kolmenlaista juustoa, kanaa ja chiliä tarjoiltuna tortillachipsien päällä), kolme(!) kpl pumpkin pie, pecan pie, taivaallinen suklaakakku ja minun tekemä lakkajäädyke. Kämppikseni kertoi, että ainakin yksi ruoka, mikä pöydästä puuttui oli candid yams, eli karamellisoidut baatatit/jamssit, joista tehdään jonkin sortin laatikko ja koko komeus koristellaan vaahtokarkeilla :D.
Ähkyynhän se oli pakko itsensä syödä. Erityisesti piirakat ja kakut olivat tämän herkkusuun mieleen :P. Oman jäädykkeen kanssa kävi vähän hassusti. Toin siis edellisellä Suomen reissulla lakkahillopurkin, josta taioin lakkajäädykkeen amerikkalaisten ihmeteltäväksi. Tarjoiluvaiheessa homman piti toimia niin, että kakku otetaan pakkasesta, vuoka kastetaan kuumassa vedessä ja kakku kipataan lautaselle. No, raanasta kuumaa vettä, vuoka sinne, kippaus, mitään ei tapahdu, n. 30min odottelua (ehkä se irtoaa itsekseen, kun sulaa ensin vähän... tai sitten ei), lisää kuumaa vettä, kippaus, mitään ei tapahdu... hmm. 15min lisää odottelua, veden keittäminen kattilassa (raanavesi ei vissiin ole tarpeeksi kuumaa), vuoan kastaminen lähes kiehuvaan veteen, kippaus lautaselle, ja volá, alla lopputulos :D
Ei ihan success ollu mun lakkajäädyke :P
Noh, epämääräisestä ulkonäöstään huolimatta maku oli kuitenkin hyvä. Itseä kyllä vähän harmittaa (lue ärsyttää) nuo lakkojen siemenet. Tää olis aivan loistava ilman siemeniä :).
Illan aikana pääsin myös vähäksi aikaa DJ:ksi ja soittamaan porukalle vähän suomalaista musiikkia. Arvatkaas mikä biisi on sellainen, jonka kaikki tuntevat (mutta eivät tiedä, että se on Suomesta)? ... Daruden Sandstorm! Soittolistalle päätyivät myös mm. Nightwish ja Apulanta.. :).
- Letkeät pippalot hyvässä seurassa. Näitä lisää myös Suomeen! -
24. marraskuuta 2011
Salilla
Ennen kuin tulin tänne vannotin itselleni kivenkovaan, että treenaan itseni huippukuntoon näiden neljän kuukauden aikana. Mutta ylläripylläri, toisin kävi :P. Ensimmäinen puolitoista kuukautta meni silloin tällöin juostessa (...ja herkutellessa). Ylämäki-alamäki-juoksun kipeyttäessä polvet, halusin tehdä jotain muuta ja niin löysin ilmaisen kuntoilukuukauden yliopistolta. Pääsin pitkästä aikaa uimaan ja jumppiin, ihanaa! Ilmaisen kuntokuukauden päätyttyä yritin sopia samaan paikkaan jatkosta, mutta vaihtoehdot olivat a) maksa koko syyslukukausi $184 (jota jäljellä 1,5kk) tai b) sitoudu vuodeksi ja maksat $35/kk :S. Molempi pahempi, joten etsin ja löysin keskustasta kuntosalin (jota sain testata pari päivää ilmaiseksi) ja otin sinne sitten jäsenyyden. Hinta vaivaiset $36/kk (n.27€, olispa Suomessakin näin halpaa)!!
Nyt on sit tullu reippailtua 4-5 krt/vk ja tutuksi on tullu BootCampit, UJamit, ShadowBoxingit, kuntosalilaitteet ja cardio laitteet. Jumppia on kuitenkin ihan mitättömän vähän esimerkiksi Oulun Teknopalatsiin verrattuna. GO Tekno GO! Selkein ero paikallisten ja suomalaisten kuntosalien välillä on se, että täällä on tosi paljon ns. "cardio laitteita" = juoksumattoja, kuntopyöriä, ellipticals ja stairmastereita. Kutakin laitetta on vähintään 10 kpl, ja nämä kaikki +40 laitetta on sitten riveittäin ja peräkkäin kaikki samassa isossa huoneessa suunnattuna kadulle avautuviin kokoseinän ikkunoihin. Tämän huoneen ilmastointi ei kuitenkaan ole suunniteltu ihan tällaista hikimäärää varten, joten voitte vain kuvitella kuinka tukala tila on kun kaikki laitteet hurraa ja kuntoilijat puuskuttaa. Tällä kuntosalilla hiki kirjaimellisesti lentää!
Pakko laittaa tähän vielä kuva koko kuntosalin hilpeimmästä laitteesta, Stairmasterista! Suomalaiset mini-nössöversiot (= sellaiset, jotka mahtuvat sängyn alle), jossa on vain kaksi pientä "polkulautaa" ei kyllä ole mitään tähän verrattuna :D.
Nyt on sit tullu reippailtua 4-5 krt/vk ja tutuksi on tullu BootCampit, UJamit, ShadowBoxingit, kuntosalilaitteet ja cardio laitteet. Jumppia on kuitenkin ihan mitättömän vähän esimerkiksi Oulun Teknopalatsiin verrattuna. GO Tekno GO! Selkein ero paikallisten ja suomalaisten kuntosalien välillä on se, että täällä on tosi paljon ns. "cardio laitteita" = juoksumattoja, kuntopyöriä, ellipticals ja stairmastereita. Kutakin laitetta on vähintään 10 kpl, ja nämä kaikki +40 laitetta on sitten riveittäin ja peräkkäin kaikki samassa isossa huoneessa suunnattuna kadulle avautuviin kokoseinän ikkunoihin. Tämän huoneen ilmastointi ei kuitenkaan ole suunniteltu ihan tällaista hikimäärää varten, joten voitte vain kuvitella kuinka tukala tila on kun kaikki laitteet hurraa ja kuntoilijat puuskuttaa. Tällä kuntosalilla hiki kirjaimellisesti lentää!
Pakko laittaa tähän vielä kuva koko kuntosalin hilpeimmästä laitteesta, Stairmasterista! Suomalaiset mini-nössöversiot (= sellaiset, jotka mahtuvat sängyn alle), jossa on vain kaksi pientä "polkulautaa" ei kyllä ole mitään tähän verrattuna :D.
The StairMaster :P
22. marraskuuta 2011
Ystävien tärkeydestä
Jossain blogin alkupuolella taisin kertoa amerikkalaisen ja suomalaisen kulttuurin eroista - erityisesti avoimuudesta ja ystävällisyydestä. Näiden kuukausien aikana tämä ero on tullut entistä selkeämmäksi ja huomaa, että myös "verkoston" merkitys yksilön elämässä korostuu paljon selvemmin kuin Suomessa.
Kun halusin lähteä tekemään haastatteluja tutkimustani varten, sain professorilta listan nimiä. Kukaan listalla olleista henkilöistä ei kieltäytynyt, lähes kaikki vastasivat 48h sisällä ja useimmiten sanoin "I am happy to assist", "I am glad to help" tai "I am definitely interested". Se, että mainitsin professorin nimen ottaessani henkilöihin yhteyttä merkitsi varmasti paljon. Silti, Suomessa tällainen olisi ennenkuulumatonta. Vaikka sinulla olisi kuinka hyvä suosittelija takana, ei ole mitään takeita siitä, että ko. henkilö suostuisi esim. tunnin haastatteluun. Täällä voi päästä pitkälle kun vain tuntee oikeat henkilöt ja saat luotua ympärillesi hyvän verkoston.
Ystävällisyys, avoimuus, sosiaalisuus ja verkostot näkyvät erittäin vahvasti myös yksityiselämän puolella. Illanviettoihin kutsu lähtee vähintään kahdellekymmenenelle hengelle, syntymäpäiville ovat kaikki tervetulleita. Viesteissä on usein myös maininta, että kämppikset ja muut kaverit ovat tervetulleita. Myös minut on avoimin mielin otettu mukaan kämppikseni kaveriporukkaan ja olen saanut kutsun niin juutalaisille päivällisille kuin Thanksgiving feastiin :) (tästä lisää loppuviikosta). Porukka on mukava ja kaikilla tuntuu olevan hauskaa yhdessä.
Porukan merkitys korostuu entisestään, kun jollekulle sattuu jotain, kuten viime viikolla, kun Vince jäi pyörällä auton alle. Joukko ystäviä kävi häntä joka päivä sairaalassa katsomassa; kun Vince "kotiutui", yksi ystäväpariskunta otti hänet heidän luokseen asumaan; porukalla sopivat kuka kuljettaa häntä hoitamassa asioita; ja kuka huolehtii ruoan laittamisesta minäkin iltana. Vincen perhe on Ohiossa, joten ystävien pyyteetön apu täällä on korvaamatonta. Tällä hetkellä Vince voi hyvin, tosin murskautunut lapaluun & olkapään seutu pitää piakkoin leikata...
- jos voisin täältä jotain mukanani tuoda, toisin ihmisten pyyteettömän avun ja ystävyyden -
Kun halusin lähteä tekemään haastatteluja tutkimustani varten, sain professorilta listan nimiä. Kukaan listalla olleista henkilöistä ei kieltäytynyt, lähes kaikki vastasivat 48h sisällä ja useimmiten sanoin "I am happy to assist", "I am glad to help" tai "I am definitely interested". Se, että mainitsin professorin nimen ottaessani henkilöihin yhteyttä merkitsi varmasti paljon. Silti, Suomessa tällainen olisi ennenkuulumatonta. Vaikka sinulla olisi kuinka hyvä suosittelija takana, ei ole mitään takeita siitä, että ko. henkilö suostuisi esim. tunnin haastatteluun. Täällä voi päästä pitkälle kun vain tuntee oikeat henkilöt ja saat luotua ympärillesi hyvän verkoston.
Ystävällisyys, avoimuus, sosiaalisuus ja verkostot näkyvät erittäin vahvasti myös yksityiselämän puolella. Illanviettoihin kutsu lähtee vähintään kahdellekymmenenelle hengelle, syntymäpäiville ovat kaikki tervetulleita. Viesteissä on usein myös maininta, että kämppikset ja muut kaverit ovat tervetulleita. Myös minut on avoimin mielin otettu mukaan kämppikseni kaveriporukkaan ja olen saanut kutsun niin juutalaisille päivällisille kuin Thanksgiving feastiin :) (tästä lisää loppuviikosta). Porukka on mukava ja kaikilla tuntuu olevan hauskaa yhdessä.
Porukan merkitys korostuu entisestään, kun jollekulle sattuu jotain, kuten viime viikolla, kun Vince jäi pyörällä auton alle. Joukko ystäviä kävi häntä joka päivä sairaalassa katsomassa; kun Vince "kotiutui", yksi ystäväpariskunta otti hänet heidän luokseen asumaan; porukalla sopivat kuka kuljettaa häntä hoitamassa asioita; ja kuka huolehtii ruoan laittamisesta minäkin iltana. Vincen perhe on Ohiossa, joten ystävien pyyteetön apu täällä on korvaamatonta. Tällä hetkellä Vince voi hyvin, tosin murskautunut lapaluun & olkapään seutu pitää piakkoin leikata...
- jos voisin täältä jotain mukanani tuoda, toisin ihmisten pyyteettömän avun ja ystävyyden -
17. marraskuuta 2011
Lunchbox
Ruokakulttuuri on täällä kyllä niin erilainen. Uuden todistuksen siitä sain tällä viikolla kun osallistuin kahteen työpajaan, joista toinen järjestettiin UCSF:n (University of California San Francisco) tiloissa ja toinen yhden yrityksen tiloissa.
Suomessahan jokaisella yliopistolla ja lähes jokaisessa toimistorakennuksessa on (työpaikka)ruokala. Aika pian tänne saavuttuani tajusin, että kampuksella ei ole vastaavia ruokaloita, minkä takia olen joutunut turvautumaan lähiravintoloihin. Voitte vain kuvitella kuinka pian sandwichit, burritot, pastat, pizzat, chicken wingsit ja salaatit alkaa tympimään... Viimeiset pari viikkoa olenkin mennyt lähes kokonaan salaattilinjalla, ihan jo keveydenkin takia (muutama ylimääräinen kilo saattoi ensimmäisen kuukauden aikana kertyä :P).
Mutta siis takaisin niihin työpajoihin. Molemmat järjestettiin sellaiseen aikaan, että ohjelmassa oli myös lounas. Ensimmäisessä työpajassa, joka siis järjestettiin yliopistolla, lounas oli "lunch box"in muodossa -> kas tällaisen
Laatikon avattuani tunsin itseni pieneksi amerikkalaiseksi tytöksi koulun lounastunnilla :D. Laatikossa oli sandwich, pieni pastasalaatti, omena, cookie ja suklaapala. Siis jotenkin aivan hillittömän hauska! Laatikoita oli useita erilaisia eri leivillä ja eri täytteillä. Näiden lisäksi tarjolle tuotiin lautasellinen keksejä ja muita leivonnaisia sekä lautasellinen hedelmiä (thank god!).
Noh. Lounastarjoilut "paranivat" entisestään kun osallistuin seuraavana päivänä toiseen työpajaan. Siellä tarjolle oli asetettu kuusi erilaista pizzaa ja suht. pieni foliovuoallinen salaattia :D. Repesin taas. Ei kyllä Suomessa ikinä tällaisissa "virallisissa" (tai ei sen puoleen muissakaan) työpajoissa tarjoiltaisi pizzaa lounaaksi. Kahvi"pullaksi" prof. Iris oli sitten hakenut ison porkkanakakun sekä hedelmäpiirakan.
Hmm. Mutta mitäpä muutakaan sitä voisi odottaa, koska sanat 'lounasravintola' tai 'työpaikkaruokala' eivät mitä ilmeisemmin ole tuttuja?
Suomessahan jokaisella yliopistolla ja lähes jokaisessa toimistorakennuksessa on (työpaikka)ruokala. Aika pian tänne saavuttuani tajusin, että kampuksella ei ole vastaavia ruokaloita, minkä takia olen joutunut turvautumaan lähiravintoloihin. Voitte vain kuvitella kuinka pian sandwichit, burritot, pastat, pizzat, chicken wingsit ja salaatit alkaa tympimään... Viimeiset pari viikkoa olenkin mennyt lähes kokonaan salaattilinjalla, ihan jo keveydenkin takia (muutama ylimääräinen kilo saattoi ensimmäisen kuukauden aikana kertyä :P).
Mutta siis takaisin niihin työpajoihin. Molemmat järjestettiin sellaiseen aikaan, että ohjelmassa oli myös lounas. Ensimmäisessä työpajassa, joka siis järjestettiin yliopistolla, lounas oli "lunch box"in muodossa -> kas tällaisen
Lunch box
Laatikon avattuani tunsin itseni pieneksi amerikkalaiseksi tytöksi koulun lounastunnilla :D. Laatikossa oli sandwich, pieni pastasalaatti, omena, cookie ja suklaapala. Siis jotenkin aivan hillittömän hauska! Laatikoita oli useita erilaisia eri leivillä ja eri täytteillä. Näiden lisäksi tarjolle tuotiin lautasellinen keksejä ja muita leivonnaisia sekä lautasellinen hedelmiä (thank god!).
Noh. Lounastarjoilut "paranivat" entisestään kun osallistuin seuraavana päivänä toiseen työpajaan. Siellä tarjolle oli asetettu kuusi erilaista pizzaa ja suht. pieni foliovuoallinen salaattia :D. Repesin taas. Ei kyllä Suomessa ikinä tällaisissa "virallisissa" (tai ei sen puoleen muissakaan) työpajoissa tarjoiltaisi pizzaa lounaaksi. Kahvi"pullaksi" prof. Iris oli sitten hakenut ison porkkanakakun sekä hedelmäpiirakan.
Hmm. Mutta mitäpä muutakaan sitä voisi odottaa, koska sanat 'lounasravintola' tai 'työpaikkaruokala' eivät mitä ilmeisemmin ole tuttuja?
11. marraskuuta 2011
Ruokakauppoja ja macaroonseja
En ole varmaan missään vaiheessa kertonut ruokakauppoakokemuksistani täällä vieraalla maalla. Lyhyesti sanottuna, perin aikaavievää touhuahan se on. Ensin yrität löytää lähimmän kaupan netistä, sen jälkeen aukioloajat, lyhimmän reitin, kävelet paikanpäälle 20min, otat korin, ihmettelet mistä aloittaisit ja päädyt lopulta kiertämään kaupan kaikki käytävät vähintään kolme kertaa, ennenkuin löydät tarvitsemasi. Niin ja jos huono säkä käy, et edes löydä tarvitsemaasi, koska päädyit valitsemaan kaupan, jossa on vain jotain erityisjuttuja ja perusjutut on karsittu minimiin, jee.
Minulle kävi juuri eilen näin, kun lähdin ostamaan aineksia coconut macaroonseihin. Sain kutsun "Friday Shabbat Jewish Not Quite Kosher Dinner Food and Hebrew Hammer Extravaganza!" ja nyyttäriperiaatteella kaikkien pitäisi tuoda jotain juutalaista (tai ei välttämättä edes niin juutalaista, koska kyseessä on kuitenkin not quite kosher dinner). No, onneksi illan järjestäjä (puoliksi juutalainen) laittoi linkin perinteisiin juutalaisiin ruokiin ja valitsin sieltä pikkuleivät, mitkäs muut! Leipominenhan on ihan parasta ja vielä kun resepti oli niin superhelppo että se onnistuu jopa paikallisilla aineksilla ja työvälineillä :).
Vaikka aineksia ei ole tuon enempää niin eipä löytynyt ensimmäisestä kaupasta kuin tuo kondensoitu maito(!). Kauppa (Trader Joe's) oli juuri tyyppiä vähän erikoisempia sapuskoja, perustarpeet minimissä, tosi paljo valmisruokia... Jouduin siis kävelemään toiset 20min Safewayhin, josta onneksi puolen tunnin kiertämisen jälkeen löysin kaikki ainekset.
Täällä muuten kaupan (Safewayn) kanta-asiakasjärjestelmä on piikkuisen erilainen ku Suomessa. Suomessa kanta-asiakaskortilla on hyvä jos saa yhdestä tuotteesta kuussa sen 20% alea. Kortti on lähinnä sitä varten et kaupat saa vakoilla mitä ihmiset ostaa. Täällä sen sijaan saa lähes kaikki tuotteet kortilla halvemmalla kuin ilman korttia, minkä lisäksi monesti on et jos ostat kaks niin saat vielä edullisemmin (kortilla). Eilisen kauppareissun kuitissa luki $21.55 ja lopussa korttisäästöt $5.20. Siinä olis suomalaisilla kaupoilla opettelemista.
Tähän loppuun vielä yhden iiihanaisen kaupan, Berkeley Bowlin, HEVI-osastosta kuva.
Minulle kävi juuri eilen näin, kun lähdin ostamaan aineksia coconut macaroonseihin. Sain kutsun "Friday Shabbat Jewish Not Quite Kosher Dinner Food and Hebrew Hammer Extravaganza!" ja nyyttäriperiaatteella kaikkien pitäisi tuoda jotain juutalaista (tai ei välttämättä edes niin juutalaista, koska kyseessä on kuitenkin not quite kosher dinner). No, onneksi illan järjestäjä (puoliksi juutalainen) laittoi linkin perinteisiin juutalaisiin ruokiin ja valitsin sieltä pikkuleivät, mitkäs muut! Leipominenhan on ihan parasta ja vielä kun resepti oli niin superhelppo että se onnistuu jopa paikallisilla aineksilla ja työvälineillä :).
Coconut macaroons
2 egg whites whisked
14 oz sweetened coconut flakes
14 oz sweetened condensed milk
1 teaspoon pure vanilla extract
Ainekset kulhossa sekaisin, taikina nökäreiksi pellille (minä askartelin pieniä pyramidejä, hihi), uuniin 300F 20 minuutiksi. Wola! Tuli herkkua!
Vaikka aineksia ei ole tuon enempää niin eipä löytynyt ensimmäisestä kaupasta kuin tuo kondensoitu maito(!). Kauppa (Trader Joe's) oli juuri tyyppiä vähän erikoisempia sapuskoja, perustarpeet minimissä, tosi paljo valmisruokia... Jouduin siis kävelemään toiset 20min Safewayhin, josta onneksi puolen tunnin kiertämisen jälkeen löysin kaikki ainekset.
Täällä muuten kaupan (Safewayn) kanta-asiakasjärjestelmä on piikkuisen erilainen ku Suomessa. Suomessa kanta-asiakaskortilla on hyvä jos saa yhdestä tuotteesta kuussa sen 20% alea. Kortti on lähinnä sitä varten et kaupat saa vakoilla mitä ihmiset ostaa. Täällä sen sijaan saa lähes kaikki tuotteet kortilla halvemmalla kuin ilman korttia, minkä lisäksi monesti on et jos ostat kaks niin saat vielä edullisemmin (kortilla). Eilisen kauppareissun kuitissa luki $21.55 ja lopussa korttisäästöt $5.20. Siinä olis suomalaisilla kaupoilla opettelemista.
Tähän loppuun vielä yhden iiihanaisen kaupan, Berkeley Bowlin, HEVI-osastosta kuva.
Kauppa on myös kaikkien paikallisen suosima sen laajan valikoiman johdosta. HEVI-osastolla on viidenlaisia omppuja, kolmenlaisia avocadoja, kahdenlaisia limejä, kolmen sortin persikoita eri kokoluokissa, you name it! Ongelmahan tästä muodostuu siinä vaiheessa kun tuotteet punnitaan kassalla. Mistä ihmeestä ne tietää kassalla, että onko valitsemani lime $2.56/lb vai $0.16/kpl?! Nehän on kaikki ihan samannäköisiä! No eipä sillä yhden limen tapauksessa ole niin väliä, mutta kun ostin eurooppalaisen kurkun ($1.60) ja siitä velotettiin japanilaisen kurkun hinta $8.80, niin siinä vaiheessa piti jo kävellä takaisin kauppaan ja vaatia rahoja takaisin :P (Kiitos äiti, että olet opettanut meidät tarkistamaan aina kuitin!).
9. marraskuuta 2011
Radiohiljaisuus
Olen pitänyt viimeisen viikon ajan lomaa blogin kirjoittamisesta. Radiohiljaisuuteen on hyvä syykin, vierailu Suomeen! Näin heti alkuun täytyy kiittää Arean online-palvelua, joka löysi minulle nopeat lennot, jotka olivat kaikenlisäksi halvat(!). 14 tuntia Suomeen ja 16 tuntia takaisin, molemmat yhdellä alle tunnin vaihdolla, tällaisia lentoyhteyksien pitäisi aina olla. Thank you Lufthansa!
Täytyy onnekseni todeta, että kroppani on melko jetlag resistanssi :P. Varsinkin lentosukkien ostamisen jälkeen (suosittelen kaikille!) olen saanut jopa nukuttua jonkin verran koneessa ja jetlag tuntuu ehkä ensimmäisen päivän ajan hoopona olona (en käy ihan täysillä) ja parin yön ajan (pari tuntia turhaa valvomista keskellä yötä). Jos jetlag kestäisi viikon, ei tällaiset reilun viikon reissut toiselle mantereelle olisi mahdollisia (tämä oli siis jo kolmas, koska takana on kaksi lyhyttä konferenssimatkaa Suomesta Washington D.C.hen). Lucky me!
Pikavisiitillä ehdin tavata kavereita Hesassa, workshopata, pyörähtää pari päivää Oulussa ja kuulla työtovereiden parhaimmat juorut, briiffata kahta uutta diplomityöntekijää, käydä vakkarikampaajalla Goalasissa (hiustenpesupaikalle oli tullut hierovat tuolit, ihanaa!) ja toimittaa tuliaiset perheelle. Niin ja sokerina pohjalla, sain löhöillä rakkaan kainalossa <3. Ehkäpä nyt jaksamme nämä viimeiset viikot erossa!
Viikko meni aivan liian nopeasti ja maanantaina palasin takaisin Kaliforniaan. Lento oli perillä puoli seitsemän aikaan illalla ja kirkkaan sään ansiosta saimme ihailla kun lentokone kierteli matalalla San Franciscon lahden yllä. Kaupunkien valot mustaa taivasta vasten olivat upeat ja Friscon ruutukaava käsittämättömän säntillinen! Lentokoneessa oli muuten myös julkkiksia! Jos tunnistin oikein, saman matkan Helsingistä Friscoon taittoivat Päivi Lipponen, Mikael Jugner, Veltto Virtanen ja Mikko Alatalo sinisine silmälaseineen :).
- yrittää seuraavien viikkojen aikana avata kirjottajan lukkoa ja saada tekstiä paperille -
Täytyy onnekseni todeta, että kroppani on melko jetlag resistanssi :P. Varsinkin lentosukkien ostamisen jälkeen (suosittelen kaikille!) olen saanut jopa nukuttua jonkin verran koneessa ja jetlag tuntuu ehkä ensimmäisen päivän ajan hoopona olona (en käy ihan täysillä) ja parin yön ajan (pari tuntia turhaa valvomista keskellä yötä). Jos jetlag kestäisi viikon, ei tällaiset reilun viikon reissut toiselle mantereelle olisi mahdollisia (tämä oli siis jo kolmas, koska takana on kaksi lyhyttä konferenssimatkaa Suomesta Washington D.C.hen). Lucky me!
Pikavisiitillä ehdin tavata kavereita Hesassa, workshopata, pyörähtää pari päivää Oulussa ja kuulla työtovereiden parhaimmat juorut, briiffata kahta uutta diplomityöntekijää, käydä vakkarikampaajalla Goalasissa (hiustenpesupaikalle oli tullut hierovat tuolit, ihanaa!) ja toimittaa tuliaiset perheelle. Niin ja sokerina pohjalla, sain löhöillä rakkaan kainalossa <3. Ehkäpä nyt jaksamme nämä viimeiset viikot erossa!
Viikko meni aivan liian nopeasti ja maanantaina palasin takaisin Kaliforniaan. Lento oli perillä puoli seitsemän aikaan illalla ja kirkkaan sään ansiosta saimme ihailla kun lentokone kierteli matalalla San Franciscon lahden yllä. Kaupunkien valot mustaa taivasta vasten olivat upeat ja Friscon ruutukaava käsittämättömän säntillinen! Lentokoneessa oli muuten myös julkkiksia! Jos tunnistin oikein, saman matkan Helsingistä Friscoon taittoivat Päivi Lipponen, Mikael Jugner, Veltto Virtanen ja Mikko Alatalo sinisine silmälaseineen :).
- yrittää seuraavien viikkojen aikana avata kirjottajan lukkoa ja saada tekstiä paperille -
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)