Uusia kavereita

Yliopiston VSPA (Visiting Scholar and Postdoc Affairs Program) järjesti tänään lounaspiknikin kaikille ohjelman kautta yliopistoon tulleille. Asetin itselleni yhden tavoitteen: etsi yksi tai useampi henkilö, jonka kanssa on kiva lähteä turisteeraamaan (ja joilla on mahdollisesti auto tai ainakin ajokortti). And I Made It! Jeee :). Tapasin yhden ruotsalaisen tytön ja suomalaisen pojan (jälleen kerran :P). Tää suomalainen kaveri oli jo ehtiny kiertää melkein kaikki nähtävyydet vaikka on ollu Kaliforniassa vasta kuukauden, mut ruotsalainen ei ollut ehtinyt käydä vielä oikeastaan missään. Ja mikä parasta, tää ruotsalainen Hedvig on just saanu paikallisen ajokortin ja aikoo lähteä viikonloppuna rannikolle ajelemaan ystävättärensä kanssa ja pyysi mut mukaan, superjee! Rannikon Highway 1 on kuulemma tosi upee, joten odotan sitä innolla! Ens viikon maanantai on vielä kaiken lisäksi kansallinen vapaapäivä (labour day), joten ihanaa et pystyy lähtemään vähän kauemmaksi. Paikallisia nähtävyyksiä, kuten Tilden Park & Wildcat Canyon Regional Park, jonne olin ajatellut mennä tulevana viikonloppuna jos ei muuta ilmaannu, ehtii nähdä myöhemminkin.

Oli muuten hupaisaa seurata piknikillä miten ihmiset ryhmittyvät vieraassa porukassa. Meillä kaikilla oli nimilaput, joihin oli merkitty myös kotimaa, minkä seurauksena saksalaiset muodostivat pari ryhmää, aasialaiset ryhmittyivät omiksi porukoikseen ja (ehkä ei niin yllättäen) kaksi suomalaista ja yksi ruotsalainen päätyivät samaan pöytään :D.

Olen muuten taas joku outolintu verrattuna kaikkiin muihin vaihtareihin tai vast.. Kun olin Hong Kongissa kaksi kuukautta niin muut olivat suunnilleen kolme. Kun olin Luxembourgissa kuukauden, muut olivat kolmesta viiteen kuukautta. Nyt aion olla neljä kuukautta, mutta muut ovat vuoden. Miten tässä käy aina näin? Sitten joudun selittelemään, että miksi olen vähemmän aikaa kuin muut, minkä jälkeen kaikki päivittelevät, että voi voi, ethän sinä ehdi neljässä kuukaudessa tehdä tai nähdä mitään. No herranen aika, sehän on vain suunnittelusta kiinni! (vaikka en kyllä nyt uskalla väittää, että olisin tätä reissua ihan superhyvin suunnitellut, mutta ei kerrota sitä kenellekään :P).

- back to work -

p.s. Aikaero Suomeen on muuten aika jännä juttu. Te ootte vähän niinkuin tulevaisuudessa ja mä oon teille menneisyydessä... jännä juttu... tosi jännä...

Mitä kaikkea!

Kuten te kaikki tiedätte, täällä amerikanmaalla tykätään olla erilaisia kuin muut ja parhaiten se näkyy mittayksiköissä. Tuuma (2,54cm) ja pauna (454g) ovat ehkä ne helpoimmat ja yleisimmin käytetyt, fahreinheittien kääntäminen celsiuksiksi on jo vähän vaikeampaa (onko kellään tähän hyvää nyrkkisääntöä?!), mutta kun puhutaan gallonasta jäätelöä, olen jo ihan pihalla. Koska gallona on myös bensan mittayksikkö, täytyihän sen vastaava litramäärä tarkistaa -> lopputulos 1 (neste)gallona = 3,79l. Näin onnistuneista muunnoksista innostuneena suoritin myös vaativan laskutehtävän muuttamalla $/gallona -> €/litra :D. Bensa on täällä muuten yli puolet halvempaa kuin Suomessa. Ei ihme että kaikilla on SUV (eli siis Sport Utility Vehicle)... Multakin on varmaan jo viis kertaa kysytty, et onko mulla auto (You have a car, right?) ja joka kerta joudun toteamaan, että, tuota, olen tällä 4kk, miksi mulla olis auto? Täällä kun periaatteessa pitäis hankkia myös Kalifornian ajokortti, niin ei kyllä maksa vaivaa hankkia autoa... Jos johonkin haluan lähteä, voin vuokrata auton ja värvätä jonkun muun kuskiksi :).

Eilen oli mukava työpäivä Los Altosissa. Kävin Skanskalla tapaamassa yhtä suomalaista kaveria ja kävin hänen (ja hänen perheen) luonaan illalla syömässä vähän grillisapuskaa. Los Altosiin on täältä matkaa 50 mailia (kutakuinkin 80km, taas yksi vaikea käännös!) ja matkaan meni BARTilla (paikallinen metro) ja Caltrainilla (juna) kikkaillen n. 2h. Pitää kyllä seuraavalla kerralla ottaa kuva Caltrainin kaksikerroksisen vaunun sisältä, hienon näköinen ku se on sisältä keskeltä auki ja yläkerrassa on molemmilla laidoilla vain yhdet penkkirivit ja sit siinä on kaide jonka yli voi kuikuilla alakertaan (hauskat huvit mulla :P).

Ja mun on pakko vielä jatkaa tätä hassujen/erikoisten asioiden listaa. Tää on varmaan jo vol. 3 tai jotain. Metron kuljettaja kuuluttaa kaikki asemat ja yks hassutteli venyttämällä sanoja ja puhumalla vähän höpösti. Metroasemilla sen sijaan kuulutukset hoitaa koneääni (ei edes nauhoite, vaan ihan oikea koneääni). Täällä on järjestetty double dutch, eli tuplahyppyskäkisoja ja on olemassa jopa ADDL eli American Double Dutch League :D. Ihmiset jättävät tienvarsille tavaroita, mitä eivät tarvitse, ja liimaavat kylkeen lapun "free" (yhdessä pihassa oli esim ihan hyväkuntoinen matkalaukku, toisessa pihassa kirjoja ja kolmannessa kenkiä). Pyörät kannetaan useimmiten sisälle, esimerkiksi yksi tyttö kantaa pyöränsä meidän toimistoon, hissittömän rakennuksen neljänteen kerrokseen (hullu...). Niin, ja mitäs tykkäsitte maksaa shekeillä, joissa on koiranpennun kuvia? Very professional I would say :).

Laitanpa nyt myös uudet kuvat pyörimään. Tällä kertaa kuvia yliopistokampukselta ja ympäristöstä (taitaa siellä olla muutama San Franciscostakin, jossa kävin lauantaina pyörähtämässä).

- Lähden ihmettelemään voiko kenkiäni korjata vai onko ne beyond repair (mikä tarkoittaa, että saisin luvan kanssa ostaa uudet, kengät, jei!) -

European hairstyle

Eurooppalaisessa hiustyylissä on ilmeisesti sitä jotain. Olen jokaisella jenkkireissulla saanut kuunnella kohteliaisuuksia hiuksistani. Siis hiuksistani! Niin ja yleensä kohteliaisuuksia latelevat siis, ketkäs muutkaan kuin, jenkkimiehet. Washington D.C:n metron liukuportaissa takana seissyt mies ilmaisi pitävänsä hiustyylistäni. Los Angelesin ja San Franciscon välisellä lennolla stuertti sanoi pitävänsä siitä miten hiukseni on leikattu. Eilen illalla eräässä pubissa afroamerikkalainen mies tuli yhtäkkiä kuiskamaan korvaani kuinka ihana ja upea hiustyylini on, minkä jälkeen hän vain käveli pois. Missään näistä tapauksista kyseessä ei siis ollut iskuyrityksestä ;). Siis mitä ihmettä! (ei siis mitä ihmettä, miks ne ei yritä iskeä mua, vaan mitä ihmettä, miks ne tykkää mun hiustyylistä :D).

Tämä kohteliaisuuksien tulva saa mut entistä huolestuneemmaksi siitä, että löytyyköhän täältä yhtään kampaajaa joka osais leikata tän kuontalon edes suht. siedettävän näköiseksi. Jos Keravalta on vaikea löytää hyvää kampaajaa, joka osais leikata tän pään niin, että tykkään siitä, niin miten ihmeessä mä löydän täältä kampaajan, jos ne ei oo ylipäätään tottunu näkemään tän tyylisiä leikkauksia! APUA! Pitääköhän mun sittenkin tulla käymään Suomessa vähän useammin, että saan pidettyä tän tukan kivannäköisenä?

p.s. Kävin tänään Ikeassa. Tarve-esineiden lisäksi mukaan meinas lähteä yli kilon pussi lihapullia, jotka on myös täällä tosi kuuluisia(!), sekä korvapuusteja. Päätin kuitenkin hakea niitä vasta sit ku on toosi iso koti-ikävä :).

What are the odds?

Kun vietin kesän Hong Kongissa, tapasin ensimmäisen suomalaisen n. viikkoa ennen kuin lähdin pois. Törmäsimme yliopisto ruokalassa ja vaihdoimme pari sanaa englanniksi, koska tilanne tuli niin yllättäen etten kyennyt saamaan yhtään järkevää suomenkielistä sanaa suustani :D.

Olen tänään törmännyt (en kuitenkaan kirjaimellisesti :P) yhteen suomalaiseen, kuullut kolmen jätkän puhuvan suomea ja jutellu kolmen ihmisen kanssa, jotka tiesivät kampuksella työskentelevän suomalaisen. What are the odds? Suomalaisia on kuitenkin niin vähän! Paras oli kuitenkin törmääminen tähän ensimmäiseen kaveriin. Hän käveli samaan toimistoon missä istun, esittäytyi Joriksi ja minä tietenkin siihen et HAHAA you are from Finland, right. Kävi ilmi että tämä Jori on tullu vuodeksi Berkeleyyn miettimään mitä tohtoriksi valmistumisen jälkeen haluais tehä ja kuinka ollakkaan on samassa tutkimusporukassa kuin minä(!), now what are the odds for that I ask you? No kun kuulin, että esim. konetekniikan osastolla (jossa kämppikseni työskentelee) on 60% ulkomaalaisia, en ollut enää yhtään niin yllättynyt.

Sain tänään yliopiston virallisen henkilökortin, tunnuksen ja sähköpostiosoitteen. Olen nyt virallisesti UC Berkeleyn jäsen \o/. Harkitsen myös vakavasti ostavani jotain asianmukaista vaatetusta - UC Berkeley style. Miten olis vaikka tämä, tämä (nämä tietenkin keltaisena) tai vaikka tällainen ;)?

- chearleeder joukkoihin kutsua odotellessa ;) -

Lupaus

Kävin tänään ensimmäisellä juoksulenkillä. Päätin olla eksymättä minkä takia valitsin yhden kadun, jota juoksisin ensin toiseen suuntaan ja sitten takaisin. Kaduksi valikoitui Euclid Avenue, vaikka tiesin, että se voisi olla hieman haastava. Jeah, no kidding! Berkeley Hillsin pisin(?) katu nousi koko matkan ylöspäin (reilu 3km) ja minähän olin kuolla jo heti ensimmäisessä jyrkässä kohdassa. Kävelyksihän se lenkki sitten välillä meni, mutta tein itselleni lupauksen: ennen kuin lähden Berkeleystä, juoksen Euclid Avenuen alhaalta ylös pysähtymättä ja kävelemättä. En kuitenkaan laita päätäni pantiksi, sen verran paha mäki oli näin suomalaisiin lakeuksiin tottuneelle :D. Ihan mukava lenkki kuitenkin. Alaspäin oli kiva tulla :), talot oli tosi nättejä ja ylhäältä oli loistavat maisemat San Francisco Baylle. Pitää joku päivä ottaa lenkille kamera mukaan ja napsia muutama kuva.


Niin ja muutamia erikoisia/erilaisia asioita vielä: Varmaan puolet risteyksistä on "STOP all way" eli kaikista suunnista tulijoille on stop-merkki, siinäpäs mietit sitten väistämisvelvollisuutta. Valtatiellä on yks kaista varattu kokonaan kimppakyytiläisille --> autossa pitää olla vähintään 3 ihmistä tai saa sakot (myös tietullimaksut on kimppakyytiläisille halvemmat). Kaikkiin hintoihin lisätään vero vasta maksaessa (eli jos hinta on $4,85 niin maksat $5,27). Isosta supermarketista voi ostaa melkein kaikkia kuiva-aineita painon mukaan, mikä on tietty aivan loistavaa näin kun ostaa vain itselle ruokaa (voi ostaa vaikka vain kaks pähkinää tai kymmenen riisinjyvää)! Niin, ja yliopistokampuksella on kellotorni, joka soittaa puoliltapäivin n.15min jotain ihmeellistä melodiaa.  hmm.  jotenkin musta tuntuu, että tällaisia listoja tulee vielä lisää :).

Maanjäristys!

En oikeasti tajunnut ennen reissuun lähtöä, että olen muuttamassa maanjäristysalueelle (stupid me). Eilen meitä reppanoita kansainvälisiä vaihtareita sitten valistettiin San Andreasin siirroksesta ja kerrottiin että yksi sen "sisarsiirroksista" menee aivan tässä alapuolella. Olisi kuulemma hyvä perehtyä työpaikan evakuointisuunnitelmaan ja varata kotiin vähintään kolmeksi päivää evästä (keksejä ehdottivat, ja pullotettua vettä). Jei. No eihän sitä ensimmäistä järistystä kauaa tarvinnut odottaakaan. Viime yönä nukuin onnellisesti ohi taloa kevyesti ravisuttaneen järistyksen, mutta aamupäivällä sentään tunsin yhden järistyksen seitsemän kerroksen korkeudessa. Parempi ilmeisesti siis tottua ajatukseen, että maa jalkojeni alla ei olekaan niin vakaa kuin kotosuomessa.

- seuraavaa järistystä odotellessa -

Niin suurta ja ihmeellistä

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa ja kotikaupungissa. Kaikki on niin suurta ja ihmeellistä, puhumattakaan erilaisuudesta.

Ikkunan takana oleva orava on paljon ilkeämmän näköinen. Small kokoinen juoma osoittautuu lähes puolilitraiseksi. Autot rääkäisevät KOVAA kun niiden ovet avaa tai laittaa lukkoon. Metrossa tarvitsisi korvatulpat. Aurinko on kuumempi = 71F (21 celsiusta) tuntuu vähintään 30 asteen helteeltä (hikoilen kuin pieni possu, ihanaa). Yliopiston historiallisen International Housen huonekorkeus on varmaan ainakin 10m. Ihmiset ovat avoimempia ja ystävällisempiä. Seinät ja lattiat paljon ohuempia ("kuin paperia" saa täällä ihan uuden merkityksen). Korkeuserot ovat suurempia (kaupunginosaa missä asun ei ole turhaan nimetty Berkeley Hillsiksi, ja asun sentään aivan sen alalaidalla). Mustikat, ja jopa kaurahiutaleet (!), ovat suurempia. Talot ovat kovin.. hmm.. kuutiomaisia, katsokaa vaikka itse (huoneeni on vasemmassa nurkassa alakerrassa).

Lisäksi, kaikki on PALJON monimutkaisempaa kuin alunperin ajattelit. Kännykkäliittymän saaminen Suomesta ostettuun puhelimeen on äärimmäisen vaikeaa, koska suuressa maailmassa puhelimessa ei ole sim-korttia vaan kaikki on sisäänrakennettuna ja suurin osa liittymistä otetaan kytkynä uuden puhelimen kanssa (eli voi olla että joudun ostamaan uuden puhelimen, joka ei sitten toimi Suomessa, jei...). Sim-kortin iPadiin saa vain Apple-storesta, ei nettiliittymän palveluntarjoajalta, ellet osta häneltä myös iPadia, luonnollisesti (ostanko siis myös uuden iPadin? ... Tätä menoa pidän yksin Amerikan talouden pystyssä).

- ja tässä vasta ensimmäisen vuorokauden aikana tehdyt havainnot -

Mihin sitä tulikaan ryhdyttyä?

Vasta tänä aamuna sängystä noustessani tajusin mihin olin ryhtynyt. Muutan toiselle puolelle maapalloa, kauas avomiehestäni ja perheestäni, neljäksi kuukaudeksi! HULLU! Vaivoin sain syötyä aamupuuron ja pakattua viimeiset tavarat kädet täristen ennenkuin rullasin valtavan laukkuni taksille.

Minun helposti tunnistettava ja uskollinen matkakumppani, "jussipaita"-laukku, on jo kerran saanut kärsiä 32kg sisäisestä paineesta ja tälläkään kertaa ei kauaksi jääty. 250€ maksu liikakiloista tuntui väistämättömältä. Ei siis ollut järin suuri yllätys kun lentokentän täti totesi huolestuneen kuuloisena "tämä painaa aika paljon"... Ei kai?! Olen pakannut siihen lähes koko elämäni! (jouduin valitettavasti jättämään perheemme komeamman osapuolen kotiin). 

Maksuksi seitsemästä liikakilosta määräytyi 100€. Laukku paino sittenkin "vain" 30,5kg, jippii! Raahautuminen toiselle tiskille maksamaan, yhden ainoan tätin palveltavaksi, muutaman muun ihmisen kanssa, lennon lähtöön 40min...30...25... Eikö tämä hemmetin jono etene! Onneksi takanani oleva nainen hermostui minuakin enemmän ja löysi meille lentokenttävirkailijan, joka yliviivasi lisämaksun, kirjotti viereen "OK/Elina" ja toivotti hyvää joulua :P. Thank you Helsinki-Vantaan ilmeinen henkilöstöpula ja Lufthansa!

Nyt kohti maailman kuudenneksi suurinta lentokenttää, jossa on huikeat yhdeksän terminaalia (onneksi vaihtoaika on yli 3h... jos vaikka sattuisin eksymään). Matkaa jäljellä 15h.

- Franfurtin kentällä koneen lähtö odotellessa -

p.s. Suosittelen matkustamaan Lufhansalla. Koneissa on uudenmalliset penkit, mikä tarkoittaa lähes ruhtinaallista jalkatilaa myös economy-luokassa \o/.