Experience!

Viikonloppureissu Yosemiten kansallispuistoon oli kyllä sellainen kokemus, että vastaavaa saa hakea!

Perjantaina lähdettiin työpäivän päätteeksi ajelemaan kohti itää. Google maps sanoi matka-ajaksi 3 tuntia, mutta näillä leveysasteilla autojen määrä valtateillä huitelee ihan omia lukemiaan, minkä takia todellinen matka-aika lähenteli 5-6 tuntia. Matkaa hidasti vielä entisestään se seikka, että täällä ei ole ABC-huoltamoita 50km:n välein, vaan bensa-asemaa joutuu etsimällä etsimään.

Perille päästyämme pystytimme leirin Yosemite Valleyn reppureissaajien leirintäalueelle ja nukuimme se mitä nukuimme (ei ole tuo teltassa nukkuminen mitään nannaa puuhaa) ennen aamukuuden herätystä. Yllättävän helposti 10 hengen vaellusporukka saatiin aamutuimaan liikkeelle ja aloitimme nousun kohti Yosemite Fallsin yläosaa ja North Domea. Suurin osa matkasta ylöspäin oli ns. "switchbacks" eli siksakkia jyrkkää rinnettä ylös. Päivän mittaan lämpötilakin nousi siihen malliin, että iltapäivän puolella nousu alkoi tuntua jo todella raskaalta. Upeat maisemat ja tasaisin välein pidetyt tauot kuitenkin pelastivat ja iltapäivän puolella saavutimme Yosemite Fallsin yläosan.

Ylös päästyämme alkoi ukkonen jyrähdellä ja salamat iskeä. Pienen tuumaustauon jälkeen "matkanjohtajamme" päätti, että jatkamme kuitenkin eteenpäin ja yritämme ehtiä metsän suojiin ennen kuin ukkonen tulee päälle. No ukkonen ei päällemme tullut, mutta melkoinen raekuuro kuitenkin. Olihan se melkoinen kokemus kun paria tuntia aikaisemmin meinasi läkähtyä helteessä ja yhtäkkiä tulee jäätä niskaan! Raekuuron ja parin tunnin sateen seurauksena kaikkien kengät olivat läpimärät, suurimmalla osalla ("sade")takki päästi veden läpi ja vaatteet olivat märät ja kastuipas yhden makuupussikin rinkan sisällä. En kyllä muista koska olisin aikaisemmin ollut yhtä kylmissäni! Onneksi pääsimme metsän suojaan, löysimme sopivan leiriytymisalueen ja telttojen pystytyksen jälkeen sain vaihdettua kuivat vaatteet päälle ja kömmittyä makuupussiin lämmittelemään!

Sunnuntaiaamuna Andrew ("matkanjohtaja"), minä, Britt ja Nicole nousimme jo kuudelta (muiden vielä nukkuessa) kiivetäksemme puoli mailia ylöspäin metsän siimeksestä kallioille ihailemaan auringonnousua ja ensimmäisten säteiden osumista Yosemite Valleyyn ja sitä ympäröiville vuorille. Ennen auringonnousua kaikki oli utuista ja tunnelma ihanan seesteinen.

Sunnuntaina kapusimme viimein myös North Domelle (tänne oli tarkoitus päästä jo lauantaina, mutta ukkosen takia emme halunneet kiivetä liukkaille kallioille) ja pääsimme ihailemaan upeita maisemia. Intensiivisen maisemakuvaussession jälkeen aloitimme laskeutumisen takaisin laaksoon Half Domen kohotessa ylväänä vieressämme laakson toisella puolella. Sunnuntaina maileja kertyi yli 8 ja lauantainakin lähes kahdeksan. Kokonaismatka viikonlopun aikana lähenteli siis 26 kilometriä ja nousua tuli yli 4000 jalkaa (yli 1,2km). Reissu oli rankka, mutta ehdottomasti sen arvoinen!

- sormet ristissä toivoo ettei sairastu lauantain kylmettymisen takia (kurkku tuntuu huolestuttavan karhealta) -

Ulkoallas

En muistanutkaan kuinka ihanaa uiminen on! Edellisestä uintikerrasta (huom. urheilu-uintikerrasta) on ikuisuus ja tänään vedellessäni pitkiä vetoja kampuksen uima-altaalla mieleeni tuli vain uintikerrat Hong Kongin opiskelija-asuntolan altaalla vuonna 2006. Onko edellisestä uintikerrasta tosiaan niin kauan?! Ei kai sentään...

Ennen tänne tuloa vannoin, että ostan heti kuntosalikortin ja urheilen töiden jälkeen ahkerasti. Tänne saapumisen jälkeen ovat päivät ja viikot vierähtäneet ilman, että sana urheilu olisi käynyt mielen vieressäkään (paitsi kun joutuu kapuamaan tuota hemmetin rinnettä ylös vähintään kerran päivässä). Oatmeal raisin cookiesit alkavat kuitenkin siihen malliin hiipiä tuohon vyötärönseudulle, että päätin ryhdistäytyä ja surffailla UC Berkeley Recreational Sports sivustolle... ja mitäs sieltä löytyikään... Free 30 Day Trial Membership for Faculty & Staff! Loistavaa! "Kokeilu" on voimassa lähes lokakuun loppuun asti, sitten viikko Suomessa (niin joo, ostin liput Suomeen, ja pääsen reiluksi viikoksi nautiskelemaan Suomen ihanista pakkaskeleistä marraskuun alussa), jonka jälkeen ulkomaankommennusta ei olekaan montaa viikkoa jäljellä.

Seuraavan kuukauden aikana minulla on siis vapaa pääsy kaikille kampuksen kuntosaleille, ryhmäliikuntatunneille, uimahalleille, you name it! Tämä mimmi on taivaassa! (...niin siis jos vielä olis töiden lisäksi aikaa ja energiaa hyödyntää tätä mahdollisuutta...). Tänään tuli siis testattua Spieker pool ja löysin myös jumppakalenterin, johon merkitsin valmiiksi kaikki rääkkitunnit (kuten "ultimate cross-training workout", advanced stepography" ja "pure strenght"). Jumpat voivat tosin alkuun olla melko mielenkiintoisia, koska tuo englanninkielinen jumppasanasto ei kuulu ihan vahvimpiin alueisiini, mutta eiköhän sieltä viesti tule perille: You can do it! One more time! Just kidding, ten more! :P

- huomenna kohti Yosemiten kansallispuistoa ja lauantaina yöpyminen teltassa Half Domella (korkeus merenpinnasta 8836 ft = 2693 m) -

Kesä!

Tällä viikolla on Bay Arealla oikean intiaanikesän tunnelmaa. Lämpötilat huitelevat 27-29 tienoilla ja aurinko paistaa kirkkaansiniseltä taivaalta. Jopa San Franciscon ainainen sumu on väistynyt ja paljastanut Golden Gate bridgen, joka näkyi eilen ja tänään minun ikkunasta (!). En aikasemmin edes tiennyt, että missä kohtaan silta tarkalleen sijaitsee :). Lämpimät ilmat ovat myös saaneet naiset kaivamaan kesämekot ja korkokengät kaapista -> katukuvassa huomattavasti vähemmän ylisuuria huppareita (hoodies) ja tennareita.

Ohessa muuten lupaamani panoraama Mt Tallacin huipulta, mitäs tykkäätte?

Tänään kävi vähän höpösti, koska unohdin eilen lenkin jälkeen laittaa kämpän avaimen takaisin avainnippuun, ja töistä kotiin tullessa avain oli - missäs muualla kuin - sisällä. Onneksi on kämppis, jonka työpaikka on tässä ihan lähellä ja pääsin hänen avaimilla sisään. Tästä eteenpäin pitää kyllä aina tuplavarmistaa, että on avainnippu ja siinä myös kaikki tarpeelliset avaimet mukana. Unohdin tänään myös pyykit kolmeksi tunniksi koneeseen... Pitäisköhän sitä mennä tutkituttamaan tuo pääkoppa?

Lounas 3km:n korkeudessa

Tuli sitten kiivettyä eilen Mount Tallacin huipulle ja syötyä lounas lähes kolmen kilometrin korkeudessa merenpinnasta. Oli muuten parhaimmat lounasmaisemat ikinä!

Perjantaina ajelimme työpäivän päätteeksi South Lake Tahoelle. Viimeinen mutkainen ja mäkinen pätkä ajettiin pimeässä ja jouduimme harmiksemme vain kuvittelemaan auton ulkopuolella avautuvat upeat maisemat. Yö vietettiin upeassa, kaksikerroksisessa, kahdeksan hengen mökissä (Turnback Trail Cabin) perin Pohjois-Eurooppalaisella porukalla: mukana oli kolme suomalaista, kolme tanskalaista, ruotsalainen ja brasilialainen :).

Aamun valjetessa pakkasimme kimpsumme ja itsemme autoon ja suuntasimme Mt Tallac Trailheadille. Puolet porukasta päätti jättää vuorikiipeilyn väliin ja tyytyivät talsimaan reitin alkupätkän. Me hullut suomalaiset ja brasilialainen vannoimme vakaasti kiipeävämme ylös asti. Jossain vaiheessa matkaa, rinteen jyrkimmissä kohdissa, meinasi kyllä usko loppua kesken, mutta lyhyet pysähdykset antoivat uutta voimaa ja kolmen tunnin ja vartin tahkoamisen jälkeen pääsimme huipulle. Korkeuseroa matkalla kertyi reilu kilometri ja matkaa 7,5km.

Jo matkalla ylös pääsimme nauttimaan upeista maisemista, mutta olihan se ihan erimahtavaa istua vuoren ylimmällä kohdalla ja katsoa alla avautuvaa maisemaa! Näky oli sanoinkuvaamattoman upea!

Laitoin myös picasaan parhaimpia otoksia. Täydennystä tulee kuitenkin vielä tällä viikolla kun saan panoraamakuvat askarreltua :).

Alaspäin matka meni joutuisasti ilman pidempiä taukoja. Jyrkimmissä kohdissa sai kuitenkin kulkea tosi varovasti ettei horjahtaisi tai taittaisi nilkkaa. Suurin osa matkasta oli pienirakeista soraa ja alaspäin mennessä tuntui, että liukuu vain kenkien alla pyörivien kivien päällä eteenpäin. Alaspäin mennessä syke ei siis noussut rasituksesta vaan jännityksestä - vajaan metrin päässä oli satojenmetrien pudotus.

Illalla grillasimme, lilluimme epäkuntoisessa Jacuzzissa (eihän se nyt haittaa vaikka vedenpinta on vähän matalalla ja kuplia ei ole juuri nimeksikään), joimme saavutuksen kunniaksi lasit kuohuvaa, soitimme kunkin maan "hitti"musaa (Jori halusi välttämättä soittaa kansainväliselle raadillemme mm. Matti Nykästä :P, itse valitsin Jenni Vartiaisen), nauroimme katketaksemme ja nautimme hyvästä seurasta. Tänään aloitimme päivän kevyesti ja ajoimme Badwin beachille uimaan ja ottamaan aurinkoa. Lake Tahoen vesi on kyllä upean puhdasta ja kirkasta, eikä ollenkaan niin kylmää kuin netistä etukäteen luin.

- Huippureissun jälkeen uni maittaa -

Hyvää palvelua

Uusi tukka, tadaa :D.

Malli on edestä melkolailla sama kuin se oli aikaisemmin, mutta takaa lähti reilusti pituutta, mistä tykkään. Kampaaja oli tosi innoissaan ja sanoi, että tykkää leikata tällaisia kampauksia :). Lopputulos: uskallan ihmisten ilmoille ilman paperipussia!

Taisinkin jo mainita jossain aikaisemmassa tekstissä, että amerikkalaiset ovat kovin ystävällisiä ja vieraanvaraisia tällaisen juron suomalaisen näkökulmasta. Ympäriltä kuuluu jatkuvasti "How are you?" "Great, how are you?" "Good."... Tällainen sananvaihto vastaa luultavasti parhaiten suomalaisia tervehdyksiä "moi" tai "hrmph". Kaupan kassat kysyvät aina "How are you? Did you find everything alright?". He myös pakkaavat ostokset laukkuusi (tai kaupan muovipusseihin) ja kun olet lähdössä he usein vielä kysyvät "Do you need help with that?". Vaatekaupassa myyjä tulee hakemaan sylissäsi olevat vaatteet, kysyy nimesi ja vie vaatteet valmiiksi nimelläsi varustettuun pukukoppiin odottamaan. Ihanaa!

Fuusiokeittiön alkeet

Olin varannut kaappiin kanan luuttomia rintafileitä ja kermaa, että voin tehdä ihan perussapuskaa: kanaa kermaisessa kastikkeessa riisin kera. Tänään ko. ateria tuntui liian tylsältä ja rupesin penkomaan keittiön kaapeista uusia ideoita. Vastaan tuli Chicken flavoured stuffing mix, jonka kyljessä oli ohje Chicken & Vegetable Bake. Hmm. Ei ollenkaan hullumpi idea. Stuffing mixiä käytetään kyllä yleensä kokonaisen kanan täyttämiseen, mutta entä sitten?

Alkuperäisessä ohjeessa perusraaka-aineina oli vain kanaa ja kasviksia, mutta jotenkin se tuntui liiaan, hmm, vähältä, joten päätin tuunata ohjetta lisäämällä joukkoon pastaa. Saisin siis peruskanapastavuoan tuunattuna amerikkalaisella stuffing mixillä.

Kananmunat ja kerma (ohjeessa oli maito, mutta kyllähän sitä nyt kunnon kermaa pitää käyttää) sekaisin, stuffing mix joukkoon ja vähäksi aikaa odottamaan. Kanan paisto, pastan keitto ja edellisen seoksen joukkoon kasvisten kera. Ohjeesta poiketen mukaan myös kanalientä. Reilusti juustoa sekaan, seos vuokaan, lisää juustoa päälle ("eihän tästä voi tulla pahaa tällaisella juusto- ja kermamäärällä" :P) ja uuniin.

 Volá! Tässä lopputulos.

 

Odotukset eivät olleet korkealla, mutta olipas se hyvää! Onneksi! Ruokaa tuli nimittäin niin paljon, että sillä ruokkisi pienen armeijan. Tiedänpähän mitä syön päivällikseksi ensi viikolla :P.

Eilen tuli taas pyörittyä San Franciscossa. Tällä kertaa kävelin koko Golden Gate Parkin päästä päähän. Tsekatkaahan uudet kuva :).

French tip

Kuinka vähän se vaatiikaan, että kädet näyttävät kauniilta! Kävin tänään elämäni toisessa manikyyrissä ja totesin ettei varmasti olisi pahitteeksi käydä vähän useammin :). Edellisen kerran kävin vuonna 2006 Shenzhenissä Kiinassa ja silloin (kuten myös nytkin) yritin epätoivoisesti kasvattaa kynsiini riittävästi pituutta, että saisin n.s. ranskalaisen lakkauksen. Alla kuva tämänpäiväisestä lopputuloksesta. On jotenkin ihanan huoliteltu olo kun repeilevät kynsinauhat on siistitty ja kynnet lakattu kiiltäviksi. Turhamainen emäntä, tiedän :D.

Hämmästystä ja kummastusta herättäviä asioita on tullut yhä vähemmän vastaan, mutta yksi päivittäin kuuluva asia on tööttäily. Ei mikään autojen tööttäily vaan iso tööttäily. Vasta Santa Barbarassa mulle selvisi, että junien täytyy aina töötätä tasoristeykseen tullessa, että autot kuulevat niiden tulevan. Siis AINA ja JOKAISESSA tasoristeyksessä. Hehheh. Onneksi en asu lähelläkään tasoristeystä sillä mulla menis varmasti hermot. Tööttäily minkä kuulen tänne kämpille tulee varmaan jostain Oaklandin sataman suunnalta eli n.10 km päästä.

- Huomenna jälleen San Franciscoon. Tällä kertaa turisteeraamaan. -

Cookies and ice cream

Söin tänään varmaan maailman epäterveellisimmän välipalan. Kahden vastapaistetun, lämpimän ja mehevän oatmeal raisin cookien välissä pallo cinnamon caramel jäätelöä. Mmm-maistuis varmaan sullekin?

Kuvan keksit eivät liity tapaukseen

Idea tällaiseen välipalaan lähti yliopiston sähköpostilistalle tulleesta mailista, jossa mainostettiin ilmaista tai lähes ilmaista ruokaa. Kyllähän jokainen itseään (ja rahaa) arvostava ihminen perehtyy tällaiseen nettisivustoon! Yllämainittu Ice cream sandwich oli ensimmäinen ilmainen sapuska, johon MunchOnMe-sivustolla kiinnitin huomiota. Pitihän se siis hakea pois! Niin haki n.10000 muutakin, eli paikka joutui tämän vapaaehtoisen tempauksen johdosta suunnilleen $20000 miinukselle. Mutta ei siinä mitään, oli sen verran hyvä sandwich, että minä ainakin menen uudelleen - ja niin varmaan moni muukin!

Tällaisia alennuskuponkeja ja tarjouksia on Berkeleyssä ilmeisesti melko paljon. Tänään minulle lätättiin käteen nippu kuponkeja, joissa oli tarjouksia lähiravintoloihin, kampaajille, kopiointiliikkeisiin, you name it. Ja nettisivuilta (insidethegoodlife.com) saa ite tulostaa lisää kuponkeja niin paljon kuin haluaa. Mahtavaa! San Franciscon tarjouksia löytyy groupon.com-sivustolta, jossa pointtina on se, että jos tarpeeksi moni sitoutuu ostamaan jotain tällä tarjoushinnalla, niin sitten kaikki saavat tuotteen tai palvelun yleensä n.50-90% halvemmalla.

Varasin muuten tänään ajan kampaajalle. Katselin valitsemani kampaajan facebook-sivuilla olevaa portfoliota ja vakuutuin hänen olevan oikeasti taitava (myös lyhyiden hiusten kanssa), vaikka vaikuttaa vähän ehkä rock/punk-henkiseltä. Sormet ja varpaat ristissä, että saan upean uuden kuontalon ensi tiistaina! Lisäksi menen ens perjantaina ranskalaiseen manikyyriin. Luvassa siis ihanaa hemmottelua viikon päätteeksi :). Manikyyri ja ranskalainen lakkaus maksaa täällä vain 14€, siis ajatelkaa! Suomessa samasta toimenpiteestä saa maksaa n.40€. Kampaaja on kuitenkin Suomen hintoihin verrattuna selvästi kalliimpi (42€), miksiköhän? Hämmentävää.

- Myla lähtee huomenna San Franciscoon tekemään haastattelua ja ehkä sen jälkeen shoppailemaan :P -

Random encounters

Nimi kertoon kaiken.

Ensimmäinen satunnainen kohtaaminen tapahtui viime keskiviikkona VSPA:n järjestämällä lounaspiknikillä, missä ruotsalainen Hedvig istuutui kanssani samaan pöytään ja pyysi minut myöhemmin hänen ja hänen lapsuudenystävänsä kanssa ajelulle Kalifornian rannikolle. Niin suuntasimme perjantaina Hedvigin ja Mikan (Hedvigin lapsuudenystävä, nainen, nimestä huolimatta ;)) kanssa Highway 1:stä kohti Etelä-Kaliforniaa.

Sumuisesta meri-ilmasta huolimatta ohitimme perjantain aikana upeita rannikkomaisemia, joista vain murto-osa tallentui kameralle. Illan lähetessä päädyimme Montereyhyn, josta Mika löysi meille huoneen Deer Haven Innistä.

Toinen satunnainen kohtaaminen sattui k.o. motellin respassa, jossa eräs mies kysyi mistä olemme kotoisin (onkohan kenties vaikea arvata, että kolme vaaleatukkaista naista eivät ehkä ole paikallisia :P) ja pyysi meidät hänen ja hänen ystäviensä kanssa päivälliselle. Hedvigin suostuttua päädyimme ensin maistelemaan Miken oman viinitarhan punaviinejä Carmelin erääseen viinibaariin, jonka jälkeen saimme nauttia ihanasta merihenkisestä päivällisestä Miken (viinitarhuri), Chrisin (anestesialääkäri), Angelin (erikoisluokanopettaja) ja Bobin ("sosiaalitantta" :P) kanssa. Illan päätteeksi kävimme kuuntelemassa Carmel beachin aaltoja ja uittamassa varpaita meressä. Illan ohjelma oli lähes harlekiinimainen vaikka pääosia näyttelivät kolme varattua naista ja neljä naimisissa olevaa miestä :D. Mukava ilta mukavien ihmisten kanssa, joita en tule varmasti koskaan enään näkemään.

Lauantai aamupäivän vietimme Monterey Bay Aquariumissa, jonka jälkeen jatkoimme matkaa etelään pysähtyen ensin Point Lobos State Parkissa sekä Pfeiffer Big Sûr State Parkissa. Matkalla näimme myös ihka oikeita merinorsuja!

Kolmas satunnainen kohtaaminen tapahtui Pismo Beachilla, jossa metsästimme vajaan tunnin motellihuonetta (löytyi neljännellä yrittämällä Seaview Innistä) ja törmäsimme neljään ruotsalaiseen, jotka kuulivat Mikan ja Hedvigin puhuvan ruotsia ja tulivat juttelemaan. Nämä neljä ruotsalaista päätyivät kiertämään meidän perässä melkein kaikki samat alueen ravintolat etsimässä hyvää ruokapaikkaa ja päätyivät kaiken kukkuraksi samaan kiinalaiseen ruokailemaan, mihin olimme itse hetkeä aikaisemmin päätyneet. Oli siinä koko porukalla naurussa pidättelemistä :D.

Sunnuntaiaamuna kävimme vielä ihailemassa Pismo beachia ja nauttimassa brunssin Mon Ami crêpes paikassa. Aivan taivaallisen hyvän marjacrêpesin jälkeen suuntasimme Santa Barbaraan, jossa ehdimme vielä sunnuntai-iltapäivällä nauttimaan upeasta Etelä-Kalifornian meri-ilmastosta (matkaopaan sanoin "freakishly good weather") ja nautimme päivällisen loistavassa italialaisessa Pascucci ravintolassa.

Tänään täytyikin sitten lähteä paluumatkalle jo heti aamusta. Ajelimme takaisin sisämaassa ja ohitimme valtavia, silmänkantamattomiin ulottuvia viinitarhoja sekä alueen, jota kutsutaan maailman salaattikulhoksi. Ulkona tuoksui ihan oikeasti cole slaw salaatille (!).

Ihan pahalta tuntuu palata taas huomenna töihin rentouttavan viikonlopun jälkeen :/.

- Myla - (how Americans write my name)

p.s. tsekatkaahan reissukuvat picasasta :)

Pyykkipäivä

Koska olen huomenna lähdössä road tripille, päätin, että tänään on pyykkipäivä. Tiesin, että koneet ovat coin-op, eli kolikoilla toimivia, joten olin varautunut kourallisella neljännesdollareita. Pesu ja kuivaus maksavat kumpikin $1,25 (yhteensä siis n. 1,75€). Koneet ovat ihan hyväkuntoisen näköisiä, mutta kellaritila missä ne sijaitsevat on täynnä hämähäkinseittejä ja pölyä, iuh :/.

Unohdin luonnollisesti ostaa kaupasta pyykinpesuainetta, mutta onneksi koneiden vieressä oli vara mistä valita :P. Otin suurimmasta paketista hieman "lainaan" ja toivon sormet ristissä ettei kukaan tule mua nirhaamaan. Yritän muistaa ennen seuraavaa pyykkipäivää ostaa omat pesuaineet :).

Pyykit sisään, kolikot telineeseen ja pesuohjelman valintaan. Niin. "Pesuohjelman" voi valita lämpötilan cold, warm ja hot sekä kankaan laadun delicate, perm press ja normal eri yhdistelminä. No kuinka lämmin se warm nyt sitten on, tai hot? Ja mikä ihmeen perm press. Ihan hullua kansaa. Turvallisuussyistä valitsin nyt ensikertalaisena cold ja delicate, etten vain onnistu tuhoamaan vaatteitani. Turhaan kuitenkin olin varovainen. Kun kämppis tuli kotiin, hän sanoi, että on joskus pessyt hotilla, eikä vaatteet menneet miksikään, joten hot ei varmaan täällä vastaa meidän 90°C pesua... Nooh, jos vaatteet jäivät likaiseksi, ne voi aina pestä uudelleen.

- viikonlopun reissua innolla odottaen \o/ -