Berkeley ja San Francisco näyttävät tänään parastaan, viimeisenä päivänäni. Aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta ja lämpötilakin on kohonnut kesäisiin 15 asteen lukemiin. Jos jotain tässä paikassa tulee ikävä, niin lähes ympärivuotista taivaansineä. Vaikka Suomen talvi on kovin rakas, ja en sitä vaihtaisi pois, tulee aurinkoa kuitenkin ikävä.
Istun tällä hetkellä lentokentällä ja odottelen koneen lähtöä. Aamu meni tavaroita pakatessa ja ehdinpä vielä ruotsalaisen ystäväni kanssa lounaalle ennen lähtöä. Supershuttle nouti minut kotoa 13:30 ja laukkuja nostellessa vihlaisi sydämenalasta, aika painavia :S. Miten tätä tavaraa on näin paljon? Enhän mie oo ees shoppaillut kauheesti (enpä :P).
Check-inissä pyysivät sitten maksamaan toisen laukun lisämaksun $70 (50€) ennen punnitusta. Ehdin jo riemuita, JES!, sittenhän se on ihan sama paljon ne painaa! Vaan pakkohan ne laukut oli nostaa siihen vaa'alle, että täti saa laitettua laput paikalleen ja lopputuloksena 51 ja 54 lb (24,5 ja 23kg). Hups :P. Rajahan on siis 23kg ja jouduin tyhjäämään toisesta laukusta tavaraa selkäreppuun, joka oli jo valmiiksi lähes halkeamispisteessä. Loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt on laukut reititetty Helsinkiin, Unitedin kone on jo lähtöpaikalla (olisin niiiin paljon mieluummin lentänyt Lufthansalla, jonka koneissa on henkilökohtaiset telkut ja leffat) ja lähtöön 1,5h.
Berkeley siis hiljenee ja tämä neiti jatkaa seikkailuja ihanassa kotosuomessa.
Kiitos, kumarrus ja näkemiin.
16. joulukuuta 2011
14. joulukuuta 2011
Fortune cookies
A "fortune" is a piece of paper with words of faux wisdom or a vague prophecy (wikipedia)
Tiesittekö, että onnenkeksejä ei tarjoilla Kiinassa vain pääasiassa Amerikassa sekä muutamassa muussa maassa? Hmm, no tässä kuitenkin minun kohtaamat ennustukset.
Everything is possible; just not so probable.
Someone is interested in you. Keep your eyes open.
Pleasures await you by the seashore.
Your financial life will be secure and beneficial.
Eli näiden perusteella uskallan uskoa, että on mahdollista (vaikka ei kovin todennäköistä), että rikas mies (joka on jopa kiinnostunut minusta) tulee noutamaan minut meren rannalta ja tarjoaa minulle taloudellisesti turvatun elämän :D. Mr. M back home, are you the man of my prophecy ;)?
12. joulukuuta 2011
Ei mennyt ihan putkeen
Tänään, maanantaina 12.12. lähdin tekemään reissuni viimeistä haastattelua San Franciscon pohjoispuolelle Mill Valleyyn. Eilen katsoin huolellisesti reitin (BART-bussi-bussi) ja aikataulun, ihanaa!, ei tarvise herätä yhtään tavallista aikaisemmin. Aamulla ehdin vielä aikaisempaan BARTiin, jes!, nyt ehdin varmasti löytää oikean bussipysäkin San Franciscossa, koska vaihtoaikaa jää 20min.
Parin aseman jälkeen eräs matkustaja tuli sitten kyselemään muista vaunuista lääkäriä tai sairaanhoitajaa, koska heidän vaunussa oli "medical emergency". Hetken yhdellä asemalla odoteltuamme BART kuljettaja kuuluttaa kylmän rauhallisesti "This train is out of service, get out of the train". Niin maanantai-aamuruuhkassa tupaten täyteen ahdettu juna tyhjennettiin asemalaiturille ja juna ilmeisesti jatkoi pelkkä "medical emergency" mukanaan eteenpäin. Ihmisten puheiden mukaan hätätapaus oli pyörtyminen, eli ei onneksi mitään vakavaa.
Noh. Porukka jäi odottelemaan seuraavaa junaa, joka tuli heti perässä, yhtä täydessä ruuhkalastissa, ja niin vain suurin osa ensimmäisestä junasta ahtautui tähän toiseen ja matka jatkui. Jälleen, pari asemaa myöhemmin, kuljettaja kuuluttaa, että meidän täytyy odottaa asemalla hetki, että BART police tulee paikalle, koska junassa on joku ongelmatapaus (tässä vaiheessa alkoi jo vähän hermostuttaa). Kyseessä ei ilmeisesti kuitenkaan ollut mikään häirikkö vaan toinen pyörtymistapaus, jonka uhri oli kuitenkin selvinnyt lopulta omin avuin asemalaiturille.
Lopputuloksena: BART-matka kesti n.20min sijaan lähes 50min, myöhästyin jatkobussista ja jouduin odottelemaan seuraavaa bussia hyytävässä San Franciscon syysilmassa 30min, seuraavaa jatkoyhteyttä yhtä hyytävässä Marin Cityn syysilmassa 30min ja pääsin lopulta perille reilun 3h matka-ajan jälkeen. Ei siis mennyt ihan putkeen. Paluu samaa reittiä kesti 1h 40min...
- Myla rakastaa maanantai-aamuja -
p.s. Onneksi haastattelu oli oikein mielenkiintoinen!
Parin aseman jälkeen eräs matkustaja tuli sitten kyselemään muista vaunuista lääkäriä tai sairaanhoitajaa, koska heidän vaunussa oli "medical emergency". Hetken yhdellä asemalla odoteltuamme BART kuljettaja kuuluttaa kylmän rauhallisesti "This train is out of service, get out of the train". Niin maanantai-aamuruuhkassa tupaten täyteen ahdettu juna tyhjennettiin asemalaiturille ja juna ilmeisesti jatkoi pelkkä "medical emergency" mukanaan eteenpäin. Ihmisten puheiden mukaan hätätapaus oli pyörtyminen, eli ei onneksi mitään vakavaa.
Noh. Porukka jäi odottelemaan seuraavaa junaa, joka tuli heti perässä, yhtä täydessä ruuhkalastissa, ja niin vain suurin osa ensimmäisestä junasta ahtautui tähän toiseen ja matka jatkui. Jälleen, pari asemaa myöhemmin, kuljettaja kuuluttaa, että meidän täytyy odottaa asemalla hetki, että BART police tulee paikalle, koska junassa on joku ongelmatapaus (tässä vaiheessa alkoi jo vähän hermostuttaa). Kyseessä ei ilmeisesti kuitenkaan ollut mikään häirikkö vaan toinen pyörtymistapaus, jonka uhri oli kuitenkin selvinnyt lopulta omin avuin asemalaiturille.
Lopputuloksena: BART-matka kesti n.20min sijaan lähes 50min, myöhästyin jatkobussista ja jouduin odottelemaan seuraavaa bussia hyytävässä San Franciscon syysilmassa 30min, seuraavaa jatkoyhteyttä yhtä hyytävässä Marin Cityn syysilmassa 30min ja pääsin lopulta perille reilun 3h matka-ajan jälkeen. Ei siis mennyt ihan putkeen. Paluu samaa reittiä kesti 1h 40min...
- Myla rakastaa maanantai-aamuja -
p.s. Onneksi haastattelu oli oikein mielenkiintoinen!
8. joulukuuta 2011
Alcatraz and more
Viimeinen viikko Kaliforniassa lähtee aika lailla käyntiin tästä. Viimeiset viikot ovat hurahtaneet ohi vauhdilla kun on ensin töissä 9-9,5h, jonka jälkeen salille ja nukkumaan. Ja vaikka viikonlopuille ei ole ollut mitään kummempaa ohjelmaa, niin nekin ovat vierähtäneet ohi ihan hujauksessa.
Sunnuntaina käytiin kämppisen, Maritzan, kanssa tsekkaamassa Alcatraz. Olihan se melkoinen mesta. Ei kyllä ite olis halunnu joutua sinne! (tosin ei mulla oo mitään haluja joutua suomalaiseenkaan vankilaan :P). Kaikista parasta reissussa oli Audio Tour (eli kuulokkeet ja nauhuri), joka kesti 45min ja sen kanssa kierrettiin sit lähes koko vankila tarinoiden saattelemana. Nauhalla (, jota mainostetaan, et se on award-winning!) kertojina toimi 4 vanginvartijaa ja 4 entistä vankia(!) ja kertojien lisäksi taustalla on aina paikkaan ja tilanteeseen sopivat, oikeasti hyvät, äänitehosteet ja kun esim. menin kaikista pahimpaan eristyselliin sisälle niin siellä kuulosti just siltä ku nauhalla. Niin, tiesittekö muuten, että Alcatraziin ei lähetetty Kalifornian pahimpia roistoja vaan esim. pankkiryöstäjiä ja "pikkurikollisia" (esim. Al Capone :P) --> saarelle joutuivat sellaiset, jotka eivät osanneet käyttäytyä tavallisessa vankilassa vaan yritivät esim. karata tai muuten ryppyillä. Visiitti olis ollu kyllä ihan supertylsä ilman nauhaa!
Alcatrazin jälkeen kävimme Fisherman's Wharfilla syömässä clam chowderia (käytännössä paksu, kermaan tehty simpukkakeitto) leipäkulhosta, harrastimme Union Squarella sunnuntaishoppailua ja päätimme päivän Cheesecake factoryn herkullisten naposteltavien ja juustokakkujen kanssa, slurps! Minun lemon raspberry cream cheesecake kuva löytyy kansiosta, mutta se on valitettavan huono, koska paikka oli tosi hämärä. Eiköhän se kuitenkin saa myös teidä kuolan valumaan :).
Sunnuntaina käytiin kämppisen, Maritzan, kanssa tsekkaamassa Alcatraz. Olihan se melkoinen mesta. Ei kyllä ite olis halunnu joutua sinne! (tosin ei mulla oo mitään haluja joutua suomalaiseenkaan vankilaan :P). Kaikista parasta reissussa oli Audio Tour (eli kuulokkeet ja nauhuri), joka kesti 45min ja sen kanssa kierrettiin sit lähes koko vankila tarinoiden saattelemana. Nauhalla (, jota mainostetaan, et se on award-winning!) kertojina toimi 4 vanginvartijaa ja 4 entistä vankia(!) ja kertojien lisäksi taustalla on aina paikkaan ja tilanteeseen sopivat, oikeasti hyvät, äänitehosteet ja kun esim. menin kaikista pahimpaan eristyselliin sisälle niin siellä kuulosti just siltä ku nauhalla. Niin, tiesittekö muuten, että Alcatraziin ei lähetetty Kalifornian pahimpia roistoja vaan esim. pankkiryöstäjiä ja "pikkurikollisia" (esim. Al Capone :P) --> saarelle joutuivat sellaiset, jotka eivät osanneet käyttäytyä tavallisessa vankilassa vaan yritivät esim. karata tai muuten ryppyillä. Visiitti olis ollu kyllä ihan supertylsä ilman nauhaa!
Alcatrazin jälkeen kävimme Fisherman's Wharfilla syömässä clam chowderia (käytännössä paksu, kermaan tehty simpukkakeitto) leipäkulhosta, harrastimme Union Squarella sunnuntaishoppailua ja päätimme päivän Cheesecake factoryn herkullisten naposteltavien ja juustokakkujen kanssa, slurps! Minun lemon raspberry cream cheesecake kuva löytyy kansiosta, mutta se on valitettavan huono, koska paikka oli tosi hämärä. Eiköhän se kuitenkin saa myös teidä kuolan valumaan :).
3. joulukuuta 2011
Kuvia!
Picasasta löytyy taas uusia kuvia. Toissaviikonlopun Tilden Parkin kiertelystä muutama ensimmäinen kuva (keskityttiin Hedvigin kanssa enemmän juoruiluun kuin kuvien ottamiseen :P) ja loput viime viikonlopun Mt. Tamalpais reissulta :). Nauttikaa kesäisen vihreistä maisemista!
Huomenna ensin Alcatraziin ja sitten shoppailemaan :).
Huomenna ensin Alcatraziin ja sitten shoppailemaan :).
2. joulukuuta 2011
♫♪♬♫♪♬
Hämmentävää! Nyt on jo Joulukuu.
... ja minun kotiinpaluuseen ... tattadadaadadaa ... kaksi viikkoa! Mihin nämä viimeiset 14 viikkoa ovat hävinneet? Vastahan minä tulin tänne! Olenko muka kerännyt kaiken tarvitsemani aineiston ja valmis lähtemään kotiin vai pitäisikö tässä nyt vielä repäistä viimeinen paniikki seuraavaksi kahdeksi viikoksi?
Joulunodotus on täällä kyllä erityisen hämmentävää. Tänään kuulin ensimmäiset joulun sävelet kadunkulmassa soittaneelta saksofonistilta. Tällä viikolla olen myös nähnyt ensimmäiset joulukuntoon koristellut talot (Amerikantyyliin totta kai!). Myös kaupat ovat ottaneet valikoimiinsa jouluherkkuja (tosin ei ihan samassa mittakaavassa kuin Suomessa...). No mikä tästä nyt sitten tekee niin hämmentävää? No se, että tänään oli 20 astetta lämmintä, aurinko paistoi kirkkaansiniseltä taivaalta ja sain nauttia lounasta ulkona hihattomassa paidassa! Missä on lumi! Missä on jää! Missä on pakkanen, joka nipistelee nenää!
Onneksi, ONNEKSI saan tulla jouluksi kotiin. Ja silloin olis paree olla lunta! Ja pakkasta! Ja jäätä! NI! Minulla on siis vain yksi joululahjatoive: valkoinen joulu.
♪♬ Kolme viikkoa jouluun on, laskin aivan itse eilen, kun näin silmät tonttusen. ♪♬
... ja minun kotiinpaluuseen ... tattadadaadadaa ... kaksi viikkoa! Mihin nämä viimeiset 14 viikkoa ovat hävinneet? Vastahan minä tulin tänne! Olenko muka kerännyt kaiken tarvitsemani aineiston ja valmis lähtemään kotiin vai pitäisikö tässä nyt vielä repäistä viimeinen paniikki seuraavaksi kahdeksi viikoksi?
Joulunodotus on täällä kyllä erityisen hämmentävää. Tänään kuulin ensimmäiset joulun sävelet kadunkulmassa soittaneelta saksofonistilta. Tällä viikolla olen myös nähnyt ensimmäiset joulukuntoon koristellut talot (Amerikantyyliin totta kai!). Myös kaupat ovat ottaneet valikoimiinsa jouluherkkuja (tosin ei ihan samassa mittakaavassa kuin Suomessa...). No mikä tästä nyt sitten tekee niin hämmentävää? No se, että tänään oli 20 astetta lämmintä, aurinko paistoi kirkkaansiniseltä taivaalta ja sain nauttia lounasta ulkona hihattomassa paidassa! Missä on lumi! Missä on jää! Missä on pakkanen, joka nipistelee nenää!
♫♪♬ Jollei jouluna ole lunta, Voiko joulupukki tullakaan? ♫♪♬
Onneksi, ONNEKSI saan tulla jouluksi kotiin. Ja silloin olis paree olla lunta! Ja pakkasta! Ja jäätä! NI! Minulla on siis vain yksi joululahjatoive: valkoinen joulu.
♫♪♬ I'm dreaming of a white Christmas
Just like the ones I used to know
Where the treetops glisten,
and children listen
To hear sleigh bells in the snow ♫♪♬
Just like the ones I used to know
Where the treetops glisten,
and children listen
To hear sleigh bells in the snow ♫♪♬
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)