Pysähdyin tänään ensimmäistä kertaa miettimään näitä kuluneita viikkoja.
Kuvitelkaa, että muutatte uuteen kaupunkiin, lisätkää siihen vieras kulttuuri ja kieli. Kuvitelkaa, että olette työmatkalla (tiedättehän sen tunteen kun työpäivä ei olekaan ihan normaali työpäivä vaan luvassa on jotain erilaista ja jännittävää), lisätkää siihen uusi työpaikka ja uudet työtoverit. Lisätkää tähän lähes päivittäinen kulkeminen uusiin kaupunkeihin, kaupunginosiin ja toimistoihin tapaamaan vieraita ihmisiä vieraissa organisaatioissa. Lisätkää tähän niin paljon uusia mielenkiintoisia havaintoja ja opittavia asioita, että ette tiedä miten päin olisitte ja miten ihmeessä muistatte kaiken kotiin palattuanne. Kuvitelkaa, että saatte siinä sivussa lukuisia uusia ystäviä, joiden kanssa matkustatte, näette lisää uusia ihmeellisiä asioita, nautitte täysin siemauksin luonnon kauneudesta ja nauratte vatsalihakset kipeiksi, mutta ette kuitenkaan kaiken hulinan keskellä ihan pysty rauhoittumaan, että näkisitte oikeasti sen kaiken kauniin ja hyvän mitä ympärillänne on. Kuvitelkaa vielä, että tätä kaikkea on jatkunut kuusi viikkoa, niin olette aika lähellä sitä missä minä nyt olen.
En kuitenkaan malta odottaa, että pääsen haastattelemaan lisää ihmisiä, tutustumaan uusiin projekteihin, oppimaan lisää, matkustamaan uusiin paikkoihin, syömään erilaisia ruokia ja hankkimaan elinikäisiä muistoja! Pitää vain muistaa vähän useammin pysähtyä, hengittää syvään ja rauhoittua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti