Lounas 3km:n korkeudessa

Tuli sitten kiivettyä eilen Mount Tallacin huipulle ja syötyä lounas lähes kolmen kilometrin korkeudessa merenpinnasta. Oli muuten parhaimmat lounasmaisemat ikinä!

Perjantaina ajelimme työpäivän päätteeksi South Lake Tahoelle. Viimeinen mutkainen ja mäkinen pätkä ajettiin pimeässä ja jouduimme harmiksemme vain kuvittelemaan auton ulkopuolella avautuvat upeat maisemat. Yö vietettiin upeassa, kaksikerroksisessa, kahdeksan hengen mökissä (Turnback Trail Cabin) perin Pohjois-Eurooppalaisella porukalla: mukana oli kolme suomalaista, kolme tanskalaista, ruotsalainen ja brasilialainen :).

Aamun valjetessa pakkasimme kimpsumme ja itsemme autoon ja suuntasimme Mt Tallac Trailheadille. Puolet porukasta päätti jättää vuorikiipeilyn väliin ja tyytyivät talsimaan reitin alkupätkän. Me hullut suomalaiset ja brasilialainen vannoimme vakaasti kiipeävämme ylös asti. Jossain vaiheessa matkaa, rinteen jyrkimmissä kohdissa, meinasi kyllä usko loppua kesken, mutta lyhyet pysähdykset antoivat uutta voimaa ja kolmen tunnin ja vartin tahkoamisen jälkeen pääsimme huipulle. Korkeuseroa matkalla kertyi reilu kilometri ja matkaa 7,5km.

Jo matkalla ylös pääsimme nauttimaan upeista maisemista, mutta olihan se ihan erimahtavaa istua vuoren ylimmällä kohdalla ja katsoa alla avautuvaa maisemaa! Näky oli sanoinkuvaamattoman upea!

Laitoin myös picasaan parhaimpia otoksia. Täydennystä tulee kuitenkin vielä tällä viikolla kun saan panoraamakuvat askarreltua :).

Alaspäin matka meni joutuisasti ilman pidempiä taukoja. Jyrkimmissä kohdissa sai kuitenkin kulkea tosi varovasti ettei horjahtaisi tai taittaisi nilkkaa. Suurin osa matkasta oli pienirakeista soraa ja alaspäin mennessä tuntui, että liukuu vain kenkien alla pyörivien kivien päällä eteenpäin. Alaspäin mennessä syke ei siis noussut rasituksesta vaan jännityksestä - vajaan metrin päässä oli satojenmetrien pudotus.

Illalla grillasimme, lilluimme epäkuntoisessa Jacuzzissa (eihän se nyt haittaa vaikka vedenpinta on vähän matalalla ja kuplia ei ole juuri nimeksikään), joimme saavutuksen kunniaksi lasit kuohuvaa, soitimme kunkin maan "hitti"musaa (Jori halusi välttämättä soittaa kansainväliselle raadillemme mm. Matti Nykästä :P, itse valitsin Jenni Vartiaisen), nauroimme katketaksemme ja nautimme hyvästä seurasta. Tänään aloitimme päivän kevyesti ja ajoimme Badwin beachille uimaan ja ottamaan aurinkoa. Lake Tahoen vesi on kyllä upean puhdasta ja kirkasta, eikä ollenkaan niin kylmää kuin netistä etukäteen luin.

- Huippureissun jälkeen uni maittaa -